Flu

Viime viikolla huilasin ensin varmuuden vuoksi kolme päivää. Sitten menin uimaan. Sitten tulin kipeäksi.
Hyvin kipeäksi.
Viikonloppu tuli piehtaroitua yli 39 asteen kuumeessa ja jatkuvassa säryssä. Ketorinia ja viinimarjamehua kului.
Nyt vaivana on enää hankala yskä ja pieni kuume. “Influenssa paranee sairastamalla” sanoi pätevän tuntuinen työterveyshoitaja.
Ei siis harjoituspäiväkirjamerkintöjä ainakaan ennen jouluaattoa.

Joulukuun 10.

Ajattelin ihan uteliaisuutta koota tähän, että mitä olen tehnyt joulukuun 10. päivä eri vuosina, kun päivässä ei ole mitään erikoista ja se on melko keskellä “tyhjää” kautta. Tulipa melkoinen itkuvirsi, kun ei ole näemmä kovinkaan monta positiivista lenkkiä ollut.

• 2000: hieman sulkapalloa(?!) ja 10 km lenkki (2 päivää myöhemmin Pirkkolan testi 20.02!)
• 2001: kehnoksi kommentoitu 11,5 km lenkki
• 2002: 20 km hiihtoa
• 2003: heikoksi kommentoitu 8 km lenkki
• 2004: väsynyt punttisali
• 2005: -
• 2006: 11 km jentelenkki
• 2007: 8 km lenkki
• 2008: -
• 2009: jalka kipeä 4,5 km
• 2010: -
• 2011: ulkona pimeää ja sateista, mutta lenkille tekisi silti mieli, mutta olen kipeä :(

Posti toi uudet kengät, Merrell Sonic Glove (125 €). Hieman tukevampi päällinen kuin Trail Gloveissa, mutta talvikäyttökokeilu tämä onkin.

Luultavasti teen huomenna pitkän lenkin kokeillakseni kenkiä, jos vaan terveystilanne yhtään sallii.

Teoria

Olen nyt ollut pari päivää kipeänä, joten vauhdikkaasti alkaneeseen viikkoon tuli harmillinen/tarpeellinen tauko. Akillesjänne on kipeä nykyään lähinnä aamuisin. Erityisesti, jos edellisenä päivänä ei ole tehnyt mitään. Se kipeytyy kyllä joskus myös ihan vain vaikka sohvalla maatessa tai, jos vaikka palloillessa tulee erityisen kovaa juoksua tai hyppelyä merkittävässä määrin. Ristiriitaista. Ilmeisesti parasta olisi, kun juoksisi joka päivä 4-6 km 5-6 min/km.

Aloin pari viikkoa sitten huomata, että juoksen barefootien kanssa jalkaterä suoremmassa kuin ennen. Tai ainakin kiinnitän siihen enemmän huomiota (erityisesti siis tuon kipeän, vasemman jalan kanssa). Tämäkin tuntui aluksi ristiriitaiselta, sillä tuntui, että silloin veto kohdistuu paljon suoremmin juuri jänteeseen. (Suoremmin!)

Hieman aiemmin olin ihmetellyt, että onkohan minulla vasen jalka lyhempi kuin oikea, kun se tuntui jäävän aina millin pari “ilmaan” juostessa. Nyt jalkaterää suorempaan pitäessä “pituusero” katosi. Huomasin myös miksi olen jalkaa kääntänyt: Vasen nilkkani on – luultavasti vanhojen suunnistusvammojen jäljiltä – jotenkin jäykkä, eikä taivu eteen yhtä paljon kuin oikea. Jalkaterää suoraan pitäessä se siis helposti “tökkää”, mikä sattuu hieman nilkan etuosassa.

1+1+1=3.

Nilkka on jäykkä, joten käännän jalkaa. Nilkan toiminta muuttuu ja “jalka lyhenee.” Jalka iskeytyy maahan, vieläpä väärässä asennossa, jolloin akillesjänne vääntyy.

Lenkkareilla juostessa tuota ei huomannut.

Nyt tuskin maltan odottaa flunssan paranemista ja empiirisen tutkimusaineiston (yksikkönä km) hidasta lisäilyä keittiönpöytäfysiologisen teoriani jatkotutkimiseen.

Mustempi mieli

Päivitellään nyt tännekin, kun (urheilu)maailma(ni) sitten keinahti sunnuntaina hieman toiseen asentoon. Jalka (siis se vasen akillesjänne) tuntui vähän huonolta lauantaina, mutta lepopäivän (leikkimistä lukuunottamatta) jälkeen uskoin voivani juosta sunnuntaina “lyhennetyn pitkän lenkin” (vain 20 km!) suunnitelman mukaisesti.

Jalka tuntui aluksi aralta, jossain kuuden kilsan kohdalla vihlaisi sen verran, että ehdin jo ajatella lenkin jäävän siihen. Vihlaisut eivät kuitenkaan toistuneet ja pystyin juoksemaan suunnitellun reitin suunnilleen suunnitellusti. Vastaantulleita pääkaupunkijuoksijoita katsellessa kyllä mietin, että jos mihinkään ei sattuisi, niin joskus vielä minäkin..

No, illalla kipu ja turvotus alkoi sitten lisääntyä, maanantaina normaalista kävelystä tai esim. rappusista ei tullut oikein mitään. Jäähoitoa olen pari kertaa kokeillut ja nyt pystyn jo _melkein_ kävelemään.

Ennuste ei ole nyt kovin hyvä, vaikka lähes varmasti mut lähtöviivalla nähdäänkin.

Pläts

Tämän vuoden urheilusta tuli sitten pelkkä läsähdys. Pari kuukautta sitten alkoi ongelmat ja varasuunnitelmana oli, että jos elokuun alussa pääsen harjoittelemään ilman ongelmia, niin talven hiihtokilometreistä ja kesäkuun pyöräilykilometreistä voisi olla jalostettavissa kuudessa viikossa jonkinlainen juoksukunto.

Tämäkään vaihtoehto ei toteutunut, sillä akillesjänne kipeytyi heti.

Katse on nyt siirretty kauteen 2012 ja mitään en tee, jos en ole terve. Nyt en yritä väkisin vääntää minkäänlaista juoksukuntoa, vaan uin (tänään 1300 m / 39 min) ja pyöräilen ja puuhastelen muuta sen mukaan, mikä on kivaa. Takaportti on auki sille, että jos jalka ei tunnu kipeältä kuukauden päästä, niin saatan kuitenkin sitten lähteä Lidingöön yrittämään hölkätä radan läpi.

101

Akillesjänteelle on parin päivän lepo tehnyt hyvää, mutta juoksemattomuus kyllä harmittaa jonkin verran. Ihan hyvään väliin tulee nyt kyllä pyöräilysessio. Seuraavat kolme viikkoa kun tämä blogi on taas tauolla ja edessä on kylmää(?) kyytiä.

I dag 101 dagar kvak.

Främlingen

Viikonlopun “kilpailullinen” osuus oli seurata la-su välinen yö, kun muut kilpailevat. Lisäjännitykseksi pelasin myös uhkapeliä.

Oma liikkuminen on taas ei harvinaisen, vaan harmillisen vaivalloista. (tällä kertaa pahin rajoite on oikean pohkeen alaosa)

Sjukhus

Eilen ja tänään olisi töiden puolesta ehtinyt tehdä jotain, mutta lomanaloitusflunssa on etuajassa. Silmät tulehtuneet, kurkku kipeä, särkyä..

No, lepäillään ja odotellaan loman alkua, jos vaikka sitten hiihtämisestä osaisi taas tykätä.

Uuteen nousuun

Lidingön loukkaantumisen jälkeen olen toipunut jo monta kertaa. Kunto oli edelleen hyvä, ja jatkoin harjoittelua ensin Mannaa, sitten Halikkoa varten. Pidemmällä, 27 km lenkillä jokin kohta jalassa – en muista enää mikä – tuli sitten taas kipeäksi.

Pyyhe lensi kehään, ja jatkoin lenkkeilyä (ei enää harjoittelua). Pidemmällä, 16 km lenkillä, oikea takareisi alkoi sitten kipuilla ja aiheutti 1,5 viikon tauon.

Hain pyyhkeen kehästä käydäkseni suihkussa tai saunassa satunnaisen ulkoilun jälkeen. Pidemmällä, 9,5 km lenkillä, vasemmassa pohkeessa alaosa (eri kohta luin L:ssä) tuli loppumatkasta ilkeän kivuliaaksi.

Siitä on nyt kolme päivää. Nyt tein toipumissuunnitelman, jossa saadakseen juosta pidemmän lenkin, alemmat tasot on oltava suoritettu ensin. Tasot ovat 4,5 – 6 – 8 – 10,5 – 13 – 16 ja 20 km. Aloitan sitten, kun uskon pystyväni juoskemaan tuon alimman tason ilman lisäoireita.

Tässä loppusyksystä olisi tietysti voinut ja pitänyt käydä uimassa ja punttisalilla (ja pyöräillä!).

Ei ole huvittanut.

Årstiden efter sommar

Ulkona on niin hieno ilma, että oli pakko päästä välillä edes hissuttelemaan muutama kilometri (4,5 km / 24 min). Molemmat jalat on kyllä edelleen rikki, vaikka tuntuvatkin vähitellen paranevan.

Neljän kilometrin kohdalla olin 22 sekuntia viime vuoden aikaa (loppuaika 2:01:29) edellä ja sekunnin vuoden 2006 aikaa (1:58:13) perässä. Olin ottanut taktiikan mukaisesti kaksi ekaa kilsaa melko reippaasti ja sen jälkeen alkanut hieman tasoitella vauhtia.

Viidentoista kilometrin kohdalla olin vielä täsmälleen viime vuoden vauhdissa (58:45), mutta peli oli silti ollut pelattu jo pitkään. Olin ollut vaikeuksissa jo tämän tasaisen puoliskon pienissä mäissä (alaspäin juostessa jalka hajosi lisää, ylöspäin on hankalaa mennä ilman toimivia pohkeita), joten tiesin mäkisen puoliskon alkaessa siihen menevän hyvin kauan aikaa (meni 65:38). Olin myös jo aivan puhki.

Hiipimistä loppusuoralla ja ryömimistä ylämäessä

Vammautumis(t)en jälkeen olin yrittänyt juosta edes jonkinlaista vauhtia raa’alla voimalla, nostelemalla vain reisillä jalkoja vuorotellen toistensa eteen, mikä oli kuluttavaa ja hidasta. Kimmoisasta, “keveästä” päkiäaskelluksesta ei ollut tietoakaan.

Tällä hetkellä kaikkialle tuntuu taas olevan musertavan pitkä matka.