Kun tajusin eksyneeni Aakenusta kiertävälle ladulle, olin aika tyytyväinen, että nyt tuli vaatetta ja mehua riittävästi mukaan. Ihan hauska reissu (67,5 km / 4:36 h), vaikka toki sen jälkeen oli – ja on – aika puhki. Ei ole myöskään sellainen olo, että nyt pitäisi ehdottomasti päästä pian taas hiihtämään..
Latujen kunto oli pieni pettymys, kun pääsin puolimatkassa hiihtämään kolme kilsaa oikeasti hyvällä baanalla, niin huomasi kuinka helppoa ja vauhdikasta se onkaan. Useassa kohtaa oli vaikeuksia moottorikelkkojen jälkien kanssa tai sitten vain pehmyt pinta päästi suksen läpi, kun siihen tuli painoa. Muuten reilun kymmenen asteen pakkaskeli oli yllättävän leppoisa.
Aakenus! Ootko vieläkin sitä mieltä että mulla ei ole sinne tässä elämässä asiaa?
Hmm, jos mitään bussihuijauksia ei lasketa, niin kyllähän tuon pystyy lähelle 60 kilsaa painamaan ja jos sä 30-40 km pystyt “kotioloissa” luisteleen, niin kyllä tuo sitten voisi mennäkin. Keväällä keveällä kelillä. :)
Perinteisellä en tuonne lähtisi, se on liian tylsää. Kiertääkö tunturin vai meneekö yli on fyysiseltä rankkuudelta aika sama. Nyt mulle oli jonkinlainen pettymys, kun olin odottanut sitä “kivaa ja hienoa” Pyhätunturin latuosuutta, mutta se olikin sitten niin hankalassa kunnossa, että taapersin sen laskuosuudenkin tylsää tökkimistä ja tasapainoilua.