Olin uskomattoman viisas ja hiihdin hieman perinteistä. Tuntui fyysisesti ehdottomasti hyvältä vaihtelulta, mutta myös henkisesti olo oli aika rento, retkeilymäisempi.
Alkumatkasta oikeassa pohkeessa oli epämiellyttävää kiristystä, mutta lenkin jälkeen kaikki tuntui paremmalta kuin ennen lenkkiä.
Illallinen yhdelle oli niin aikaisin, että tänään(kin) iltalenkki jäi tekemättä. Fyysisesti varmaan ihan ok, mutta henkisesti löysäily hieman häiritsee.
Kohtasin kaksikin kissaa, mutta jo yöllä alkanut lumipyry piti niidenkin tassunjäljet pehmeänä. Muuten hiihto tuntui ehkä osittain jo vähän vahvemmalta kuin ekoina päivinä (kummallista?).
Pari poroa aterioi/joi hyvässä sovussa jokilintujen kanssa. Toisella puolella tunturia ladulla, pienen töppyrän alla seisoskellut poro taas vaikutti niin levolliselta, että täytyi hihkaista, etten törmännyt siihen. (jälkikäteen ajatellen olisin voinut sanoa vaikka: “hei poro, väistätkö vähän?” sen sijaan, että sanoin: “hö!” :/)
Lenkki tuntui lyhyeltä, mutta ainakin uskon olevani nyt fiksu ja huilailen koko illan. Satsaan hieman enemmän myös parempaan syömiseen ja kipeytyneiden lihasten jumppailuun.
Etelässä kuitenkin tuollaista 1,5 tunnin lenkkiäkin on tapana pitää ihan asiallisena suorituksena ja lisämaustetta tuli alkumatkan 200 metrin noususta.
Kolme riekkoa (no jotain valkoista lintua) tepasteli perinteisessä ftl-kohdassa. :)
Aika identtiset lenkit eilisen kanssa. Illalla alkoi olla sen verran väsynyt olo (ja lihaksissakin tuntuu), että huomenna on huilipäivän aika.
Päivän uutuus oli, että en ole koskaan ennen hiihtänyt hannukaisen lenkkiä noin päin. :)
Tiedän, en ole ollut enää sellaisessa hiihtokunnossa kuin 4-5 vuotta sitten. Peruskunto on heikko, lihaskunto olematon. Syksyn harvat reeniviikot on ollut n. 3 tuntisia ja kipeäkin tosiaan olin.
Silti olen edelleen vilpittömän hämmästynyt, kun 40 km hiihtolenkillä alkaa tulla heikkoja hetkiä puolen välin jälkeen. Eihän lenkki kestä edes kolmea tuntia!
Pakkasta oli pari astetta enemmän, korppi lauloi ja kuukkelit kerjäsi pullaa. Ihan hyvä olo. Illalla kävin vielä hölkkäilemässäkin 8 km.
10 päivän sairastelun jälkeen nyt alkoi sitten 10 päivän lumileiri. Lähdin ensimmäisen päivän lenkille kaikessa rauhassa: tavoitteena oli pitää sykkeet alhaalla ja hiihtää teknisesti rennon puhtaasti.
Ihan ei tainnut onnistua, sillä luulin hiihtäväni 10-15 pykälää alemmilla sykkeillä. Hyvältä tuntui silti, mitä helppo keli (muutama pakkasaste) auttoi.
Viime viikolla huilasin ensin varmuuden vuoksi kolme päivää. Sitten menin uimaan. Sitten tulin kipeäksi.
Hyvin kipeäksi.
Viikonloppu tuli piehtaroitua yli 39 asteen kuumeessa ja jatkuvassa säryssä. Ketorinia ja viinimarjamehua kului.
Nyt vaivana on enää hankala yskä ja pieni kuume. “Influenssa paranee sairastamalla” sanoi pätevän tuntuinen työterveyshoitaja.
Ei siis harjoituspäiväkirjamerkintöjä ainakaan ennen jouluaattoa.
Ekat 5 km oli täydellistä, kengät istui kuin – hansikas. Sitten oikea pohje alkoi (tutussa paikassa) oireilla ja kiristyä ja kympin jälkeen myös kenkä alkoi hieman hiertää kantapäästä. Siihen olin tosin ehkä itse syyllinen, kun olin laittanut istuvuuden parantamiseksi kenkiin vanhat Niken pohjalliset.
Sunnuntaiaamun pitkä lenkki (20 km / 1:35 h) on kuitenkin melkoinen henkinen come back. :)
Ajattelin ihan uteliaisuutta koota tähän, että mitä olen tehnyt joulukuun 10. päivä eri vuosina, kun päivässä ei ole mitään erikoista ja se on melko keskellä “tyhjää” kautta. Tulipa melkoinen itkuvirsi, kun ei ole näemmä kovinkaan monta positiivista lenkkiä ollut.
Posti toi uudet kengät, Merrell Sonic Glove (125 €). Hieman tukevampi päällinen kuin Trail Gloveissa, mutta talvikäyttökokeilu tämä onkin.
Luultavasti teen huomenna pitkän lenkin kokeillakseni kenkiä, jos vaan terveystilanne yhtään sallii.
Edelleen/taas hieman kipeä, mutta kun ulkona alkoi sataa oikein kunnolla räntää, lähdin lenkille (8 km / 38 min).
Kivaa. :)
Ei tämä nyt mitään tieteellisiä kriteerejä vieläkään täytä, koska en juokse peräkkäisinä päivinä (ainakaan paljoa..) enkä kovaakaan ole edes kokeillut, mutta kyllä epä-lenkkareilla juoksu silti tuntuu yhä hyvältä. Jalat ei ole ollenkaan sellaisessa jumissa kuin joskus, vaan esim. alamäissä jalat tuntuvat “harjoittelemattomilta.” Myös aiemmin paljon vaivanneet lihastukkeumat (P:llä oli tälle joku hieno nimi, mutta en muista mikä) tuntuvat kirjaimellisesti liukenevan pois.
Ja juokseminen on – niin – hauskempaa, vaikka en oikein osaakaan selittää miksi.
